Ajokalujen valmistus

Ajokalujen valmistus keskittyi tietyille paikkakunnille ja vanhinta se oli Uskelassa eli nykyisessä Salossa. Hämeessä kärryjä valmistettiin Hauholla ja Tuulosessa. Karjalassa Valkjärvellä ja Liperissä. Pohjanmaalla ensin Närpiössä ja Ylimarkussa sekä Ilmajoen Könnillä 1865 asti.

"Rekiä Kurikassa ja Ilmajoella on valmistettu iänkaiket mutta kiesejä Ilmajoella alkoi valmistaa 1750-luvun jälkeen kuuluisat Könnin mestarit".

Könninmestarien tuotantoon kuuluivat kellojen lisäksi monenlaiset muut sepäntyöt sekä erilaisten ajokalujen ym. valmistus. Suomessa ainutlaatuinen ja ensimmäinen "teknologiakylä" oli laaja monine osastoineen, oppipoikia ja työntekijöitä oli runsaasti.

”Tanan tuhka-aivo! sanoi Könnin mestari kun Toralan sälli keksi miten vanne laitetaan pyörän päälle”. Seppä Juho Mahlamäki

1865 jälkeen  Ilmajoen larvakylät, Noppa, Viitala, Kamppi ja Kurikka nousivat Pohjanmaan tärkeimmiksi ajokalujen valmistajiksi.

1975 Nopankylän viimeinen kärryseppä Arvo Hautamäki sulkee pajansa oven. Hevosajokalujen tuotanto oli tullut ajan myötä tiensä päähän, korvaavaksi teollisuudeksi tuli huonekalujen valmistus ja niiden rahtiajo.

1600-luvulla maantiet olivat ratsuteitä ja vasta 1800-luvulla tiestö alkoi kehittyä.

Maanteiden kehitys

1587 Juhani Herttua antoi määräyksen rakentaa maanteitä, Hämeen härkätie Hämeenlinnasta Turkuun oli Suomen ensimmäinen valtatie.

1600 -luvulla maantiet olivat pääasiassa ratsuteitä. Tällainen uusi ratsutie päätettiin rakentaa käräjäpäätöksen 31.8.1734 perusteella Nurmosta Seinäjoelle.

Majatalot pitivät matkustajien varalta miehiä, hevosia ja vaunuja päivystämässä. 1600-luvulta asti talonpoikien oli järjestettävä hollikyyti, koska majatalot harvoin pystyivät hoitamaan kyydityksen. Esimerkiksi Nurmolaisilla taloilla oli kolme kyytijaksoa, joiden pituus riippui tilan suuruudesta.

1623 Länsisuomalaisen ratsuhevosen tavallisin säkäkorkeus oli 120 cm, sitkeydessä ne oli silti vertaansa vailla ja kuuluisia siitä ulkomaita myöden.

1700 -luvulla Suomen tiet oli rakennettu ja niillä voitiin ajaa kärryilläkin. Ranskassa rakennettiin Versailesin kuninkaanlinna, jonka palvelusväki kulki  Pariisista saakka.  Matkan edestakaiseen kulkemiseen palvelusväelle kehitettiin kevyet ”kiesit”. Täältä kärrymalli levisi muualle Eurooppaan, Ruotsin kautta Turkuun ja sieltä edelleen maakuntiin.

Noppalaisen ajokaluseppä Arvo Hautamäen pajan seinustalla oleva muistokilpi.