Vääränenä

"Saatiin jo taas malli oikein herraan rekehen. Siinä 1870-luvun puolivälissä tuli jokin suuri herra Harjun Jaakoon tupaan, pasteeraili lattialla niin kuin herrat pruukaavat ja sanoi: "Mine ole Östermyyra pruuki inspektor. Taitako sine teke minulle yks teme malli reki?"

Ja herra piirteli plyijööspännällä kamarin seinäpaperiin reen kuvan. Siinä oli käivärä nenä ja käivärä perä, sivulaudatkin käivärät ja pulleat, kutsinistuin nenän edessä, kapsakinlaudan paikalla iso loota. Jaakkoo katseli kuvaa, kipristeli silmiään ja sanoi: "Noo  - koitanpahan yrittää."

Rekimies yritti, ja reki tuli, käiväränenäinen ja -peräinen niinkuin oli kamarinseinään piirretty. Pruukin herra sai hyvän reen ja oli tyytyväinen, Jaakkoo sai hyvän reenmallin ja oli tyytyväinen.

Jaakkoo rupesi rakentelemaan käiväränenääsiä rekiä, ja hyvin ne kelpasivat markkinoilla, herrat niitä ostivat, toiset tilasivat, prouvaastit ja lääsmannit, Leeteniukset, Viliam Pettersonnit, Mietaan katteenit, ja muut, ynnä Emäkirkon ja oman kirkon isot isännät, Valtio-Koivistokin.

Näin syntyi vääränenäinen rekimalli Samuli Paulaharjun mukaan n. 1875 paikkeilla.

Frigårdin-sepän raudoittama rauskaperäinen-malli, jossa nokka on valmistettu puusta.

Vääränenäinen reki on jalomuotoinen ja hyvin kaunis rekimalli, suomalaista muotoilua parhaimmillaan kipparine ja käivärine muotoineen. Malli syrjäytti täysin lojonenäisen reen koska se oli sirompi ja arvokkaamman näköinen. On mahdollista että voimakkaasti muotoiltu rekimalli  siirtyi rapakon taakse joulupukki-hahmon käyttöön 1930-luvulla sillä Coca-Cola yhtiön joulupukki hahmon tekijällä, Haddon Hubert Sundholmilla oli suomalaiset sukujuuret.

Vääränenäinen reki on rekinikkarin taidonnäyte, kuin mahapiironki jossa kipparaksi muotoillun "nenän" ja kylkien tekeminen ei onnistunut keneltä tahansa puusepältä.

Nenä veistettiin joko yhdestä puusta tai kovertamalla useampi yhteen liimattu lauta muotoonsa ja särmi kaartuu S:n muotoisesti komeasti ylhäältä lähtien. Kiinteä kyytimiehen istuin veistettiin yläosastaan sisälle päin kaarelle ja vastaavasti takapään reunat levisi voimakkaasti ulospäin. Kyytimiehen penkki rekeen tehtiin melkein aina, mutta hevos- ja markkinamiesten reessä sitä ei kuitenkaan ollut.

Yleensä vanhimmat rekimallit ootrattiin, kansalaissodan aikoihin maalattiin ajan hengen mukaan yksiväriseksi ja raidoitettiin. Myöhemmin ootraus tuli taas muotiin ja reki saattoi olla sisäosiltaan musta kun kyljet olivat ootratut.

Vanhemmissa malleissa kippara nenä tehtiin kokonaan puusta, 1920-luvulla vaneeri syrjäytti sen uutena materiaalina ja särmi taivutettiin kerralla levystä.

Vääränenäisen peräpään malleja on useita, joista kolme päätyyppiä:

Flankkuperäänen

Flankkuperäisen malli on vanhin. Sen selkänojan yläreuna on suora eli "oikoonen". Sivuilla on lumisiivet, myöhemmissä malleissa ne on pois ja myös selkänoja on aavistuksen kaarevampi.

Krinnireki eli Krinniperäänen

Tätä mallia valmistettiin ennen ensimmäistä maailmansotaa ja jonkun aikaa sen jälkeen. Siinä perä oli kuin turkulaasen kärryn istuinpenkki, pyöreäkulmainen ja rautapuikoin reunustettu. Yläsarja on korkea ja istuimen selkänoja on topattu kokonaan, puikot näkyvät komeasti ulospäin. Krinninrekeen on helppo hypätä takaapäin kyytiin. Kuskinpenkki oli kaikissa valmistetuissa krinniperääsissä.

Rauskaperäänen eli Hauhon mallinen reki

Rauskaperäistä valmistettiin vapaussodan jälkeen ja se tuli kovasti muotiin. Erikoisuutena siinä on rauska perälauta, jossa on ylinnä leveä lauta ja alla yksi tai kaksi soukkaa rimaa. Alaosa on ehjä. Takapää muistutti valkjärveläisen kärryn istuinta. Reen ensimmäiset mallit olivat korkeita ja se saattoi kaatua helposti. Lumisiipiä niissä ei ollut.