Harjun Jaakkoo

Juho Siltalan poika Harjun Jaakkoo, asui samassa kylässä Karhuvuoren laidassa. Jaakko teki häkkikärryt alusta alkaen tehden puutyöt, raudoitti ne ja lopuksi maalasi. Hän myös jakoi töitään antaen Kampinluoman Joelin raudoittaa niitä.

”Mutta kerran, 1870-luvulla, kun Harjun Jaakkoo häkkikärryineen oli mettumaari-markkinoille Vaasan torilla, muuan herra saapui Jaakoon luo, katseli kärryjä – jo vei häkkikärryjen mestarin jonkin talon pihalle, osoitti Turun kärryjä ja sanoi: ”Rupia teköhön tuollaasia... ne kaupaksi menoo!” Jaakkoo katseli ajopelejä, mittoi ja kaavaili vähän mallia paperillekkin. Olivatpahan hiukan kuin häkkikärryt, mutta kumminkin eri pelit. Ja Jaakkoo rupesi koppuloimaan.” Samuli Paulaharju

Ilmajoella turunmallia alettiin tekemään Rehuperällä vuotta aikaisemmin. Mahtoiko Harjun Jaakoon näkemä malli olla siellä, vai Turussa rottinkilaitaisena valmistettu. Jaakkoo vei riitingit kotiinsa ja valmisti ensimmäisen turkulaasensa, myi ja kaupaksi meni. Kysyntää riitti Vaasan markkinoilla ja sen jälkeen myös kotiseudulla. Kysynnän myötä myös muiden kiinnostus heräsi ja turkulaasia alkoi valmistamaan koko kylä ja naapuri kylät seurasi perässä.

Harjun Jaakkoo, kärrymestari ja maalari v.1907 Paulaharju, Rintakyliä ja Larvamaita.

Kampinluoman Joeli

Samuli Paulaharju kirjoittaa Kampinluoman Joelin olevan Juho Siltalan ”velimies”.  Joeli asui vähän tuonnempana ja mainitaan olleen Hautalan naapurina. Silloin kun Juha Siltala ei itse ennättänyt sepäntöihin, Joeli löi Juhan tekemät kärryt ja reet rautoihin. Hänellä kuten Juhallakin oli oma paja saman luoman rannalla.

Matti Iivari

Kisko-Samelin toisella pojalla oli sama etunimi Sameli (s. 5.9.1987). Ja edelleen hänen pojillaan oli sama etunimi aina neljänteen polveen. Perinteisesti nuorempi Kisko-Sameli kuten myös hänen jälkeläisensä, harjoitti sukunsa sepän ammattia ja valmisti hevosajokaluja. Sameli oli häkkikärryjen mestari.

Matti Kisko

Matti Kisko oli Samelin poika ja ammatiltaan myös seppä, hänen poika Matti Iivari harjoitti myös sepän ammattia. Erityisesti hänet tunnettiin viikateseppänä. Myös hänen poika Matti Juho (s.13.5.1919), jatkoi isänsä ammattia seppänä. 1950-luvulla hän rakensi talon kotinsa lähelle Riitaluoman kylän laitaan.

Tuomas Valentin Frigård

Frigårdit olivat laajalti tunnettujen ja arvostettujen etevien seppien suku, joka oli lähtöisin Luopajärven Köykän talosta. Frigårdit kuuluivat Könnin koulukuntaan.

Vuonna 1866 Tuomas Frigård (Talakoski) muutti perheineen Kurikkaan, jossa asui ensin Kankaanlyässä, sitten Koivistonkylässä ja asettui lopullisesti Viitalan kylään Anttilan talon torppariksi. Torpan nimi oli Pahkala ja Frigårdia nimitettiin Pahka-sepäksi. Tuomas oli hyvin etevä seppä joka teki kääntöauroja, aitan lukkoja ja raudoitti paljon ajokalujakin. Laadun takeeksi löi tuotteisiinsa nimileiman

"T Friikooli Kurikas".

Waasa-lehti n:o 16 kirjoitti1884 Tuomas Frigårdin keksineen ja kehittäneen uudenlaisen mallin puimakoneesta vuonna 1883. Pahka-seppä oli myös luku ja kirjoitustaitoinen, sillä hän kirjoittaa "puoskaroinnista" samaisen lehden numerossa 91 s.3 vuonna 1883. Siinä hän kertoo miten isäntä Jaakko Korpi Jurvasta on paljon loukkaantumisia parantanut ja miten hänen kuusi vuotias tytär sai apua särkevään ja reikiintyneeseen käsivarteensa parantaen sen. Edes kaupungin tohtorit eivät osannet auttaa, vaan halusivat sahata käden kokonaan pois.