NOPPALAISTEN REET

Nopankyläläisten valmistamat reet olivat pääasiassa ajorekiä, lohnia eli kirkkorekiä. Parirekeä vietiin jonkin verran maakuntaan 1930. Kirkkorekiä tehtiin monia eri malleja, muodin mukaan. Rekien valmistus ajoittui joulukuusta maaliskuuhun. Ajokaluteollisuuden kukoistuskaudella rekiä valmistettiin hieman vähemmän kuin kärryjä, mutta loppuajasta 1950-luvulle reellä oli parempi kysyntä. Myynti tapahtui pääasiassa markkinoilla tai maakuntaan "ovelta ovelle". Alkuaikoina hevosen perään laitettiin neljä rekeä mutta myöhemmin kuusikin.

Lojonenä

Vanhin reen malli oli Lojonenä, siinä on matala "komian kippara" särmi korkean ja viistoon nousevan suoran nenälaudan päällä. Laidat levenevät ylöspäin ja ovat listoin vahvistetut. Perä on yksinkertaisen korkea ja sen yläreuna on vanhemmissa malleissa kaareva, myöhemmin suora. Lojonenän sivuilla kuuluu olla lumisiivet. Kuskinpenkkiä ei kaikissa malleissa ole, joissakin se on irrotettava. Reen kannat oli usein niin pitkät että niille sopi sänkkelin varaan kantalauta jolla voi seisoa. Lojonenäiset olivat aikansa parhaita kirkkorekiä, mutta muoti muuttui ja isännät sanoivat siitä Vaasan markkinoilla, "Ei tällääsillä viitti enää kun savia ajaa!"

Lojonenä on vanhimpia rekimalleja muistuttaen Tuuloksen rekiä sekä Itäistä reslaa.

Lojonenän nokka on koverrettu yhdestä puusta ja osoittaa rekinikkarin taitavuuden

"Joutsen" - Könnin koulukunnan sepällä on taitoa myös taiteilla  yksityiskohtia.