Kun vaunujen vetämiseen käytettiin enemmän hevosia, mitä tavanomaisessa parivaljakossa oli, tällöin nelivaljakon kaksi etummaista hevosta kytkettiin nahkahihnoilla kartun etupäässä poikittain oleviin kakkuloihin. Hevosten ohjaus tapahtui suitsilla, jotka oli viety kiinni jokaisen hevosen suussa oleviin kuolaamiin ns. ristikytkennällä. Tässä toinen ohjaksista kulki toisen hevosen selustimen kautta viereisen hevosen kuolaamelle. Talonpojat taasen kytki parivedossa suitset hevosten oikealle ja vasemmalle puolelle ja hevosten kuolaimien välillä oli hihna. Kun oikeanpuoleisen hevosen suitsesta vedettiin, hevonen käänsi oikealle päätään samalla kääntäen myös vasemmalla olevan hevosen päätä oikealle.

Vaunujen sisusta verhoiltiin hienolla damastikankaalla ja istuimet pehmustettiin lehmän karvoilla, jota arvokkaimmissa ajokaluissa käytettiin. Vaunussa on sisään käännettävä astinlauta, ettei matkustajan tarvinnut "lakeerikengillään" kaahia, päästäkseen vaunun sisälle istumaan. Yksityiskohtia on koristeiden osalta kuten isoissapalkeissa ja takana on samankaltainen teline matka-arkulle.

Vaunuja veti viisi pienikokoista sh-tammaa, koska ne kestivät matkan rasitukset parhaiten. 1880 vaunuilla ajettiin voita Seinäjoelta Pietariin ja jollakin matkalla vaunujen hienon verhoilun venäläiset sotilaat olivat puhkoneet pistimillä, epäillen aseiden salakuljetusta.

Wasastjernan vaunu, taustalla Tornävän eli Östermyran ruukinkartano Seinäjoella.

Wasastjernan vaunu

Könnin mestarien ajokalut valmistettiin pääasiassa säätyläisille ja isoille talonpojille. Heidän tiedetään myös valmistaneen vaunuja ja sellaisen tekivät myös Östermyran ruukin patruunalle Abraham Wasastjernalle.

Ajan tyyliin vaunujen kori ripustettiin nahkahihnojen varaan rungossa olevista teräsjousista. Vaunun korin alla on itsekantava runko, jonka etupäässä on suurikokoinen kääntöpöytä etupyörien kääntämiseen ja ohjaamiseen. Kääntöpöytään kiinnitettään karttu, pitkä hevosen mittainen puomi. Puomia käänsi sen kummallakin puolella olevat hevoset, kuskin ohjausliikkeiden mukaan.

Vaunun etupäässä on särmi, mikä estää kuran ja kivien lentämisen kuskin silmille hevosten kavioista. Pyöränakseleissa ei ole jousitusta, vaan ne on kiinteästi kiinnitetty vaunun runkoon. Silti matkustajien kyyti oli mukavaa sillä kori keikkui ja huojui ilmassa nahkahihnojen ja jousien varassa. Kuski taasen sai maistaa tien epätasaisuuden, sillä kuskinpukki oli kiinteästi rungossa kiinni. Toki oli vaunuja, jossa istuimen alla saattoi olla jousituskin. Palvelusväelle ei useinkaan tarjottu samoja mukavuuksia, mitä herrasväki sai kokea.

Wasastjernan vaunua veti viisi hevosta ja vetäminen tapahtui nahkahihnoilla tai puuaisoilla, jotka oli kiinnitetty päistään kääntöpöydässä oleviin kakkuloihin.

Wasastjernan vaunu on sijoitettu ja esillä Ilmajoen museossa.