Samuli Paulaharju kertoo kirjassaan Rintakyliä ja Larvamaita sivulla 222 isoista- ja pikkupalakehista seuraavasti:

"Nelipyöräiset kaleesit olivat jo aika rekkulehet ja kysyivät taitomiestä. Eikä isojapalkehiakaan, kaksipyöräisiä kirkkokeisejä, joiden komeat koukeromuodot pohjautuivat menneeltä vuosisadalta, kopeltanut kuka vain. Niiden mahtava monikäiväräinen istuin, pakuraselkä, retkui rentona jouttien ja nahkahihnojen varassa. Takana oli käyrät rautaiset fieterit kuin jouttiäkehen piikit, ja nahkahihnat kuin silojen kannattimet, pikkuhihnat vielä edessä. Istuimen kaareva selkä sekä nahkatyyny oli topattu siankarvoilla. Samanlaiset olivat pikkupalakehet, vain pienemmät, samaa vanhaa komeaa koukeromallia."

Paulaharju luettelee myös samalla sivulla, ketkä ajoivat näillä erilaisilla kieseillä:

"Jouttikeisit olivat miltei joka talossa. Mietaankylän Virkaviita niillä muoreineen ajaa poukotti, samoin Ala-Reinikan Jaakkoo Maijoineen, Jaska-poika vielä istua kyrjytti takalauralla kivertäen kyntensä laudan kripoihin. Yli-Reinikan lautamies lasketteli pikkupalakehilla, mutta entinen Kisko-Mikki ja Koivisto, Lohiluoma ynnä muut ajelivat isoilla. Vanha Rinta-Paavoolaanen ajaa rymisti mumman kanssa, ja se oli ison isäntäparin komeaa menoa."

Ilmajoen kirkkoherra Frosteriuksen isootpalakeet. Ilmajoen museo. Tausta Herrala.

Isoot- ja pikkupalakeet

Jouttikeisin jälkeen malli vaihtui "isoon- ja pikkupalkeisiin". Kärryjen kori ripustettiin kahdella nahkahihnalla teräsjousien varaan. Kirkkoherra  Frosteriuksen ”isotpalkeet” edustaa sellaista arvokkuutta, että rahvas nöyrtyi nähdessään kirkkoherran saapuvan. Palkeet on valmistettu ennen vuotta 1807, sillä niiden kerrotaan olleen mukana jo suomensodassa.

Neljännen polven mestari Juho Ala-Könni (s.1787), kehitti kellojen valmistuksen tehdasmaiseksi teollisuudeksi. Könnien "vapriikki" oli laaja monine osastoineen ja työntekijöitä oli runsaasti. Könniltä levisi vaskenvalanta, puusepän ja sepäntaito laajalti Pohjanmaata ja Suomea. Syntyi Könnin koulukunta, joka käsitti niin kellojen tekijät kuin myös ajokaluteollisuudessa leipänsä ansainneet. Ala-Könnissä oli myös puusepänverstas josta valmistui vaunuja ja rattaita sekä kauniita kaappikelloja, parhaimpiin upeaa rokokoota. Tornikelloja valmistui joka puolelle Suomea. Könniltä kuljettiin laajalti kiertäen Suomea ja tietysti ajokalujenkin piti olla parhaimmasta päästä, näyttäviä ja hyvin tehtyjä, että ne kiinnostivat aikansa varakkaita.

Könninmestari ajoi kärryillään kaupunkiin, kun matkalla katkesi akseli. Siinä lähellä oli sepänpaja ja mestari oli mennyt kyläsepältä kysymään, saisikos hän käyttää ahjoa? Seppä antoi luvan ja niin Könni laittoi akselin osat hehkuvan kuumaksi, kaivoi taskustaan booraksia ja takoen hitsasi osat yhteen. Tuon nähtyään kyläseppä oli tuumannut, "-jonset oo piru niin soot Könni!."

Juho Yli-Könnin sisarelleen tekemät isootpalakeet. Ilmajoen museo. Tausta Yli-Könni.